Helsingin kesässä järjestetään kaksi festaria, joista pitää valita omansa. Se toinen on Flow ja toinen on tietenkin KVHK Punkest. Minä valitsin Kivihaan.

Kivihaka on asuinalue Helsingissä. Se on niin kaukana keskustasta, ettei Mannerheimintie tule sinne asti. Tässä kohtaa tien nimi on jo Hämeenlinnanväylä ja se on käytännössä moottoritietasoinen. Tuolla Kivihaan asuinalueella valtaosa taloista on 1960-luvulta, mutta on siellä sentään kolme vanhempaakin rakennusta. Kaksi taloista on ikivanhoja, mutta yksi on moderni 1930-luvun funkistalo. Ja tuossa talossa pidetään kerran pari vuodessa punkfestarit.

Voin kuvitella elämän 1930-luvulla tässä talossa. Parvekkeelta ja ikkunoista näkyi länteen. Talon edestä, mutta ei liian läheltä, meni raitiovaunu kohti kaupunkia. Sen takana näkyi vihreää peltoa, jonka keskellä kiemurteli Haaganpuro, jossa vielä siihen aikaan saattoi kevättulvan aikaan soudella. Parin sadan metrin päässä on Haagan kauppalan keskusta kaikkine palveluineen. Naapuritaloja on tässä muutama, mutta niiden asukkaiden kanssa tulee hyvin toimeen. Kaupungin korkea veroprosentti ei haittaa asukkaita, sillä tämä alue ei kuulu Helsinkiin. Tontti on lohkottu vanhasta Pakaan tilasta ja kuuluu Haagan kauppalaan.

Nykytilanne on toinen. Talossa ei asuta. Suojellun talon omistaa kaupunki, joka on antanut sen vuokralle moottoripyöräkerholle. Maaseudun rauhasta ei ole tietoakaan. Talon edessä noin 30 metrin päässä menee moottoritie Tampereelle. Meluaitaa ei ole estämässä ääntä tai näkymää, mutta moottoritien toisella puolella oleva meluaita estää näkymän Haaganpurolle. Toisaalta Haaganpuroakaan ei enää ole, sillä talon kohdalla se kulkee putkessa. Talon takana kulkee Kivihaantie, mutta sieltä ei ole jyrkän rinteen vuoksi kulkua taloon; tieltä voisi kyllä tehdä sillan talon ylimpään kerrokseen. Tämä talo on kuin Sulo Vilenin huoltoasema: lähellä moottoritietä, mutta niin vaikea päästä perille.

Kävelen talon portista pihalle. Paikalla on kaksi telttaa. Oikealla puolella olevan teltan edessä pöydällä lukee "info ensiapu lipunmyynti". Tästä ostan lipun ja maksan 15 euroa selvällä setelirahalla. Vastineeksi saan ranteeseeni vihreän rannekkeen. Toisessa teltassa soittaa orkesteri. Teltta on tupaten täynnä eikä sisään meinaa mahtua. Pihalla on pari pöytää, joiden ääressä ihmiset istuvat juomassa kaljojaan tai syömässä linssikeittojaan. Tapahtumaan ei ole ikärajaa, mutta alaikäisten pitää pysytellä erossa aikuisten juomista. Linssikeittoa myydään täällä, mutta juomat on pitänyt tuoda itse mukana. Muuta myytävää ovat bändien t-paidat ja kassit ja levyt.

Esiintymisteltan vieressä on ovi auki talon kellariin. Siellä on toinen esiintymislava. Areenoita on siis kaksi, ja niillä eri orkesterit soittavat vuorotellen. Kun toisessa esiinnytään, on toisessa äänten tarkastamisen aika. Välissä saattaa ehtiä hengähtämään pihalla.

Talon takaa pääsee sisälle. Kerroksia on kaksi, ja molempiin on oma ovensa auki. Yläkertaan ei minulla ole asiaa, siellä on esiintyjien pukutilat. Keskimmäisessä kerroksessa on paikan ainoa wc. Lisäksi siellä yhdessä huoneessa on Punkmuseon näyttely. Menen sinne katselemaan seinille laitettuja kuvia ja museomies alkaa minua jututtaa. Lupaan mennä kesällä käymään punkmuseossa. Sinne maksetaan viisi euroa rahalla. Museokortti tuskin kelpaa.

Esiintyjiä on tänään yhdeksän. Tapahtuma on punk-henkinen, joten kaikki esiintyjät ovat sellaisia nimiä, ettet niistä ole kuullutkaan. Mutta se juuri on se tapahtuman juju. Ei yhdestäkään punk-bändistä Suomessa tule suurten levy-yhtiöiden valtavirtaa, ellei bändi sitten päätä osallistua Euroviisuihin. Ilmeisesti mikään näistä bändeistä ei ole osallistunut Euroviisuihin, kun ovat täällä soittamassa. Vaihtoehtona olisi tänään olla Brysselissä, mutta nyt siellä meitä edustaa joku nainen.

Pääsin vielä paikalle, mutta pian sen jälkeen tapahtuma olikin loppuunmyyty. En tiedä, montako osallistujaa tapahtumassa on, mutta veikkaisin noin sataa. Ei tänne yhtään enempää mahtuisikaan, kun ei tälläkään väkimäärällä mahduta kellariin eikä meinata mahtua telttaan. Ei tästä jää artisteillekaan mitään rahaa, mutta he hakevatkin pääasiassa näkyvyyttä.

V-Osaston laulaja vitsailee, kuinka joku keski-ikäinenkin on eksynyt paikalle ja tullut telttaan kuuntelemaan. No eihän täällä juuri muita olekaan kuin meitä keski-ikäisiä. No, eturiviin mahtuu aina nuoria, sanoo laulaja. Muutamia nuoria on tilaisuudessa, he ovat lähes joka esiintyjän kohdalla eturivissä kuuntelemassa ja tanssimassa. Mutta tulivatkohan he kuuntelemaan lainkaan keski-ikäistä V-Osastoa vai pysyivätkö ulkona?

Millainen on pukeutuminen punkfestareilla? Ihan tavallisissa vaatteissa täällä kaikki ovat. Minulla on päälläni farkkutakki, jossa ovat hihat tallella. Huomaan vain yhden, jolla on päällään farkkuliivi: hän on nuori sinitukkainen tyttö, jolla on siniset korvakorut. Farkkuliiviin on kirjoitettu Ne Luumäet ja jotain muuta punk-tekstiä. Merkkejäkin on ommeltu; yhdessä lukee "Sponsored by KELA". Toisella naisvieraalla on päällään paita tekstillä "tekisi mieli ryöstää siwa". Tuollaista paitaa minä en pitäisi, kun en halua kannustaa rikoksiin.

Illan pääesiintyjänä on Rasvamaksa. Tapahtuman speakerin sanoin se on ihan tajuton bändi. Rasvamaksa on nimenomaan se esiintyjä, joka vertaa Kivihakaa Flow-festareihin: tää ei oo mikään Flow, täällä ei kukaan oo ulkona kun illan pääesiintyjä soittaa teltassa. Rasvamaksan esiintyessä nähdään toimintaa: yleisö kiipeää lavalla ja hyppää sieltä. Muutaman yleisöstä pääsevät lainelautailemaan. Tunnelma olisi katossa, jos vain teltassa voidaan sanoa kattoa olevan. Laulaja ja yksi soittajista kiipeävät lavalta alas yleisön joukkoon esiintymään.

Miksi kirjoitin että Kivihaka tanssii ja soi? Miten näissä punktapahtumissa toimitaan, seistäänkö vain tumput suorana katsomassa soittajia vai tanssitaanko myös? Kyllä osa tanssii. Paikalla on muutamia nuoria, jotka ovat joka esiintyjän kohdalla eturivissä tanssimassa. He ottavat kaiken irti tapahtumasta; tämähän ei ole mikään Flow.